Rajoista

Kuinkahan kirjoittaisin rajoista ja rajojen asettamisesta?

Etenkin "henkisissä" tai "tiedostavissa" piireissä huomaan ärtyväni siitä, kuinka ristiriitaisesti rajojen asettamiseen suhtaudutaan. Siihen kyllä periaatteen tasolla kannustetaan, mutta käytännössä niin toimiviin ihmisiin suhtaudutaan nuivasti: "Ei pidä jäädä negatiivisuuteen!" / "Oletko miettinyt, mitä tämä tilanne sinulle opettaa?" Huolestuttavinta on pyrkimys kaivella syy pettymyksiin, suruun tai ärtymykseen jostakin muualta: "Sinulla nyt on tuo ratkaisematon äiti-trauma!"

Minusta on tärkeää tunnistaa, että minulla ilman muuta on tarpeita, jotka ovat elossa juuri nyt, tässä tilanteessa. Niiden nostamien tunteiden intensiivisyys voi toki riippua siitä, mitä aiemmat kokemukseni ovat: olenko oppinut luottamaan siihen, että tarpeeni tyydyttyvät, vai ovatko ne aiemmin jääneet jo pidemmältä ajalta tyydyttämättä. Yhtä tärkeää on kuitenkin nähdä, mikä juuri nyt vaarantaa tarpeideni tyydyttymisen: jos joku on aikeissa lyödä minua, pelästyn koska minulle fyysinen koskemattomuus ja turva ovat todella merkityksellisiä asioita. En siis reagoi traumakuopasta tai yritä etsiä aiemista kokemuksista syytä sille, miksi fyysinen väkivalta minua pelottaa. Vaan asetan rajat vaikkapa kertomalla: "Näen, että olet aivan raivoissasi ja pois tolaltasi. Kun näen sinun kohottavan kättäsi ja korottavan ääntäsi, minua alkaa pelottaa. Minulle on niin tärkeä voida luottaa siihen, että olen turvassa seurassasi. Voisimmeko jatkaa tätä keskustelua huomenna?"

"Kaikki reaktiosi kertovat aina sinusta itsestäsi, eivät koskaan muista!" on siis vain puolittain tarkasti havaittu. Kaikki minussa viriävät tunteet todella kertovat MINUN tarpeistani - eli ovat sikäli lähtöisin minusta. Mutta tarpeideni tyydyttymiseen vaikuttaa myös muiden toiminta. Kaikki lähtee itsestä ja palaa itseen on elämälle vieras ajatus: me olemme täällä toinen toistemme sylissä, kosketuksissa, monin tavoin toisistamme riippuvaisia. Ja kuinka syvästi elämämme mielekkyys muodostuu siitä kaikesta muiden elämää rikastuttavasta ja muiden hyvinvointia lisäävästä, mitä voimme tehdä. Ihmisen on mahdollista omalla toiminnallaan muiden elämään vaikuttaa ja samalla tunnistan kyllä, miksi on tärkeää myös katsoa omaan sydämeensä.

Jos jotakin haluaisin viisaiden, kasvavien ihmisten kesken enemmän nähdä, on accountability - vastuullisuus: kyky hyväksyvästi ottaa vastaan tietoa siitä, kuinka oma toiminta on muihin vaikuttanut. Niin uskon, että se palvelee enempi omiakin tarpeitani, kun kuulen, mitä tekoni toisessa herättävät ja antaa minulle mahdollisuuden valita ja tehdä vielä enemmän omien arvojeni mukaisia tekoja. Ja ymmärrän, ettei se aina tunnu hyvältä. Niin paljon mieluummin kestän kurjalta tuntuvia hetkiä, kuin elämää, joka ei ole arvojeni mukaista. Jälkimmäinen on minulle tuntunut nimittäin niin pahalta, etten halua sitä hetkeäkään enempää.

Kun joku kertoo sinulle, mitä toimintasi on hänessä herättänyt:
1 ) Anna empatiaa itsellesi.
2) Kuuntele rauhassa loppuun.
3) Heijasta takaisin siten, että oma toimintasi on mukana. (Esim. Kun kuulit mun sanovan... olit aivan hämmentynyt, koska tarvitsit selkeyttä ja ymmärrystä?)
4) Kerro, kuinka voit kuultuasi kuinka toimintasi on toiseen vaikuttanut.
5) Kysy, voitko tehdä jotakin tilanteen korjaamiseksi.

Keinoja, joilla varmasti saat konfliktin kasvamaan:
* Vastasyytös "Oot sääki kyllä tehnyt..."
* Huomion kääntäminen itseen ja omaan vointiin "Mulle tulee nyt kyllä niin paha mieli, ku puhut mulle rumasti"
* Selittely "Emmä kuule kyllä muuta voinu, ku mun oli pakko..."-
* Analysointi: "Sulla on varmaan nyt masennus, ku tolleen ylireagoit!"
* Henkisten oppien ympäripyöreydet "minullakin on oikeus omaan kokemukseeni!" / "Rakastan ja olen silti itselleni armollinen, vaikka mitä sanoisit" / "En lähde näihin sun egodraamoihin / energiapeleihin / valtataisteluihin.."

Ole aikuinen - ota vastuu omasta käytöksestäsi. Me emme auta maailmaa askeltakaan kohti syvempää myötätuntoa luopumalla omista rajoistamme ja tarpeistamme konfliktien pelossa. Syvempi yhteys ja syvempi vastuu kasvavat nimenomaan näissä hetkissä.